PERHETERAPIA
|
Perheterapia voi
auttaa, jos perheen tai perheenjäsenten
välinen vuorovaikutus huolestuttaa.
Vaikeuksia voi olla vanhempien ja lasten,
parin, vanhempien tai muiden perheenjäsenten
välisissä suhteissa. Perheterapiassa
puhutaan ääneen perheen tilanteesta,
säännöistä, perheenjäsenten tunteista ja
toiveista. Siinä myös tutustutaan perheen
dynamiikkaan, selvitetään lasten
kasvatusta sekä erilaisia
ihmissuhdeongelmiin liittyviä moninaisia
kysymyksiä, joihin halutaan muutosta.
Perheterapiassa työstetään myös elämän
eteen tuomia kriisejä
(sairastuminen, mielenterveydenhäiriö,
muutto, kuolema ym.). Muutokset tai
odottamattomat tapahtumat aiheuttavat
uudelleenjärjestelyjä perheessä ja muuttavat
sen tavallisia tapoja toimia.
Perheessä voi olla huolta perheen
eri kehitysvaiheista, joissa jokaisessa on
omat kasvukriisinsä ja vanhemmuuteen
liittyvät haasteensa.
Haasteellisin kehitysvaihe perheelle on
ensimmäisen lapsen syntyminen, jolloin
vanhemmat joutuvat luopumaan
kahdenkeskisyydestä ja perheessä siirrytään
kolmiosuhteeseen. Toisen lapsen syntyminen
perheeseen kuormittaa vanhempia vielä
enemmän. Jokaisella perheellä on aina
omanlaisensa elämäntilanne ja elämän
haasteensa, kun perheessä on pikkulapsia,
kouluikäisiä tai murrosikäisiä lapsia. Kun
lapset lopulta muuttavat pois kotoa,
joutuvat vanhemmat kohtaamaan kahdestaan
tyhjän pesän vaiheen.
Perheterapiassa voi käydä myös
yksinhuoltajana toimiva vanhempi lasten
kanssa. Yksinhuoltaja joutuu
ottamaan vastuun lasten kasvatuksesta ja
hyvinvoinnista kokonaisuudessaan, mikä voi
olla joskus rankkaa. Hän joutuu toimimaan
monessa eri roolissa lapsille, kantamaan
vastuun lasten tukemisesta sekä rajoista, ja
kohtaamaan erilaiset lasten pettymyksen
tunteet arjessa. Lapsille on tärkeää saada
ylläpitää suhdetta etävanhempana toimivaan
vanhempaan, jotta lapsilla säilyisi
turvallisuuden tunne ja kokemus suhteen
jatkuvuudesta, vaikka vanhemmat ovatkin
päätyneet eroon. Etävanhemman tapaamisiin
liittyy lapsilla usein ”vaihtopäivinä”
tunteita, jotka lähivanhempi saa päälleen.
Perheterapiassa voidaan puhua kipeistäkin
tunteista, joita elämäntilanne ja vanhempien
ero voivat herättää.
Perheterapiassa voidaan pohtia
yhdessä myös uusperheen eteen tuomia
haasteita. Joskus vanhempien on
vaikea yhdistää ”sinun”, ”minun” ja ”meidän”
lapsia. Kun perheenjäsenet ovat lähteneet
alun alkaen hyvinkin erilaista
perhekulttuureista ja heillä ei ole yhteistä
historiaa, niin yhteisten sääntöjen ja
tapojen löytämiseen voi kulua pitkä aika,
jopa vuosia. Jokainen uusperheen jäsen on
joutunut kohtaamaan menetyksiä, mitkä
vaikuttavat perheenjäsenen uusperheessä
olemiseen. Suku voi tuoda uusperheeseen myös
oman rasituksena, vaikka toisaalta se voi
rikastuttaa elämää. Parhaimmillaan uusperhe
voi kuitenkin olla jokaiselle
perheenjäsenelle eheyttävä kokemus.
Perheterapiassa työstämisen aiheina
voi olla myös sateenkaariperheen sekä
monikulttuurisen perheen haasteet.
Erilaisista taustoista tulevien vanhempien
voi olla vaikea yhdistää erilaisia
kasvatusnäkemyksiä, mikä voi aiheuttaa myös
lapsille ristiriitaisen olon. Toisaalta eri
kulttuurit voivat tuoda myös rikkautta
perheen elämään, kun vanhemmille löytyy
joustoa ja ymmärrystä toisen arvoja kohtaan.
Perheterapiassa pyritään tukemaan
perhettä löytämään omia voimavaroja
perheen haasteelliseksi kokemissa
tilanteissa. Kiireisen arjen
keskellä ei aina ehdi kuunnella, mitä toinen
perheenjäsen haluaisi sanoa. Joskus
perheenjäsenet eivät ole kenties ikinä
aiemmin voineet yhdessä puhua vaikeista
asioista, mikä voi kätkeä taakseen paljon
surua, katkeruutta, vihaa ja syyllisyyttä.
Ulkopuolisen terapeutin kanssa käyty
keskustelu voi avata uusia näkökulmia
perheenjäsenille ja tuoda perheenjäsenet
lähemmäksi toisiaan.
Perheterapiaan osallistuvat yleensä
kaikki perheenjäsenet iästä riippumatta.
On tärkeää kuulla myös lasten huoli ja
mielipiteitä. Perheen tukiverkoston tärkeitä
ihmisiä voidaan kutsua mukaan myös
tarvittaessa sovitusti (esim. isovanhemmat).
Terapiaistuntojen kokoonpanot sovitaan
yhdessä perheen kanssa etukäteen, ne voivat
vaihdella istunnoittain.
Perheterapian toteutuminen vaihtelee
tiheydeltään ja kestoltaan. Terapia voi
kestää muutamasta selvittelykäynnistä 10 -
20 kertaa kestävään terapiaprosessiin.
Tapaamiset voivat vaihdella parista viikosta
kuukauden välein tapahtuviin käynteihin.
Perheterapian kokonaiskesto on kuitenkin
yleensä alle vuoden. Yksi perheterapiakerta
kestää 90 minuuttia.
Perheterapiakäynnit suunnitellaan
jokaisen perheen oman tilanteen
mukaisesti. Terapeutti voi
työstää asioita perheen kanssa keskustelun
lisäksi mm sukupuun, piirtämisen, musiikin
ja eläytymisharjoitusten avulla. Puolueeton
terapeutti auttaa perhettä viemään
keskustelua eteenpäin, tunnistamaan ongelmia
ja ottaa puheeksi myös arkoja asioita.
Terapeutti huomioi, että jokainen
perheenjäsen tulee kuulluksi. Pienikin
muutos perheen vuorovaikutuksessa helpottaa
perhettä ja voi olla sysäys perheen
toivomaan suuntaan.
Perheterapiakäynnit voidaan
toteuttaa myös perheen kotona.
Pienten lasten vanhemmille voi olla
helpompaa, että terapeutti tulee työparin
kanssa kotiin. Terapeuttien
työparityöskentely mahdollistaa sen, että
keskustelusta saadaan vielä monipuolisempaa
ja kaikki perheenjäsenet pystytään varmasti
huomioimaan. Työskentelyn aloitus on
kuitenkin aina toimipisteessämme.
|
|